Olen saanut kokea uuden elämän ihmeen neljä kertaa. Ymmärrän olevani etuoikeutettu, ja olen jokaisesta lapsestani kiitollinen. Heidän myötä haaveeni tulla äidiksi on toteutunut.
Äitiydessä vertaistuki on aina ollut minulle tärkeää. Muistelen edelleen lämmöllä aikoja, jolloin taloyhtiön leikkipaikalle kokoontui joka päivä äitejä lapsineen. Pihalle tuli raahauduttua, vaikka yö olisi nukuttu huonosti ja lapset kiukkuisia – ulkoilu ja ennen kaikkea seura piristi aina. Ilot ja surut jaettiin yhdessä – käytiin perhekerhossa, kierrettiin leikkipuistoissa ja pohdittiin yhdessä ratkaisuja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Oli huojentavaa tietää, että viereisissä rapuissa asui äitejä, joilta voisin tarvittaessa pyytää apua. Silloisen pihaporukan lapset alkavat olla jo täysi-ikäisiä, mutta monen perheen kanssa on yhteys säilynyt kaikki nämä vuodet.
Vastaavaa vertaistukea olisin kaivannut, kun kuopukseni syntyi. Muutaman kuukauden ikäisenä hänellä todettiin erittäin harvinainen oireyhtymä ja saimme vain yhden mustavalkoisen monistetun sivun verran tietoa diagnoosista. Neuvolakäynneillä terveydenhoitaja aina kehui, kuinka hienosti suhtaudun vauvani diagnoosiin ja kuinka hyvin meillä omaa tahtia kehittyvän vauvan kanssa pärjätään. Tuli tunne, että on parempi pärjätä omillamme jatkossakin.
Harvinaisen oireyhtymän kohdalla vertaistuen löytäminen osoittautui haastavaksi. Sittemmin vuosien varrella olemme tutustuneet useisiin vertaisperheisiin ja tapaamiset ovat olleet antoisia – erityislapsemme ovat yksilöitä mutta heillä on myös paljon yhteisiä piirteitä ja kiinnostuksen kohteita.
Arjessa lapsen diagnoosilla ei sinänsä ole merkitystä – kuopukseni on aina ollut ensisijaisesti ainutlaatuinen oma itsensä. Olemme perheenä oppineet elämään hetkessä ja iloitsemaan kaikista uusista taidoista – olemme hioutuneet tiiviisti yhteen. Olemme oppineet, ettei sanoja aina tarvita vaan eleet, ilmeet ja kosketus voivat kertoa yhtä paljon.
Erityislapsen äitinä oleminen ei ole tehnyt minusta erityistä äitiä. Omasta mielestäni olen edelleen ihan tavallinen neljän lapsen äiti, vaikka elämämme onkin ehkä muihin verrattuna erilaista. Olen onnellinen, että saan olla juuri heidän äitinsä – he ovat todennäköisesti opettaneet minulle enemmän elämästä kuin minä heille.
Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
Johanna Jansik
Samasta puusta - Ajatuksia auttamisesta 