Haluan esitellä itseni: nimeni on Afke den Hollander ja työskentelen Hollannissa Pelastusarmeijan palveluksessa kirkkoyhteisössä Brunssumissa/ Treebeekissä.
Tapasin seurakuntanne papin, Tiina Lászlón viime marraskuussa Manchesterissä pidetyssä konferenssissa, jonka aiheena oli, kuinka voimme olla kirkkona läsnä yhteiskunnan marginaalissa eläville ihmisille. Hän kysyi, voisinko kirjoittaa seurakuntanne blogiin.
Olen paljon miettinyt konferenssimme aihetta omassa työssäni. Mitä tarkoittaa olla kirkkona yhteiskunnan laidalla? Luulen, että Pelastusarmeija on syntynyt juuri siellä. 1800-luvulla englantilaisilla kaduilla, missä köyhyys oli valtaisaa, missä lasten täytyi olla tehtaissa töissä pitkät päivät mitättömällä palkalla, missä naiset ajautuivat prostituutioon saadakseen leipää pöytään ja missä monet miehet jäivät työttöminä kotiin, koska työnantajilla ei ollut varaa heitä palkata. Kun tähän lisää vielä surkeat asumisolosuhteet ilman viemärijärjestelmiä tai pienintäkään yksityisyyttä, voi kuvitella, että elämä näyttäytyi yhtenä helvettinä.
Tässä helvetissä Pelastusarmeijan perustajat, William ja Catherine Booth aloittivat työnsä. He halusivat kertoa toivosta, siitä että Jumala on olemassa ja on myös ihmisiä, jotka välittävät. He huomasivat kuitenkin pian, että ihmiset eivät pysty kuuntelemaan tyhjällä vatsalla. Niinpä syntyi kirkkoyhteisö, joka ruokki nälkäisiä, vaatetti ja vieraili vankiloissa, juuri niin kuin Matteuksen evankeliumin luvussa 25 kerrotaan.
Emme elä enää 1800-luvulla, mutta ihmisten tarpeet eivät ole kadonneet minnekään. Kodit saattavat olla kauniimpia ja tilavampia, mutta jos ei ole rahaa lämmitykseen, terveelliseen ruokaan tai vaatteisiin, elämä ei ole helppoa.
Yritämme Pelastusarmeijassa kuunnella ihmisten tarpeita. Keskeinen kysymys on: ”Millaista apua tarvitset?” Ja ihmiset todella tarvitsevat monenlaisia asioita. Kaikki kuitenkin alkaa pysähtymisestä ja kuuntelemisesta. Millaista apua tarvitset? Joskus vain kuunteleminen riittää, tai se voi olla voileipä tai ruokapaketti, lämpimät kengät ja kaulaliina. Joskus tarvitaan ammattiapua.
Miksi me teemme tätä, miksi minä teen tätä?
Minulle on tärkeää, että oikeudenmukaisuus koskee kaikkia. Kukaan ole toista huonompi, ja kaikilla on oikeus hyvään elämään. Lähden liikkeelle sosiaalisen tasa-arvon ajatuksesta. Joskus se merkitsee poliittisia valintoja, mutta vielä enemmän se vaikuttaa oman elämän henkilökohtaisiin valintoihin.
Voimme auttaa ihmisiä vaatteilla, ruualla, hygienia- ja lämmitysasioissa. Mutta on myös muita tapoja. Olemme juuri avanneet paikan ihmisille, joilla on autismia, paikan jossa autistiset ihmiset voivat olla omana itsenään, ilman kysymyksiä ja selityksiä. He voivat lukea tai pelata itsekseen tai jutella ja nauraa yhdessä toisten kanssa. Tarjolla on tietysti kahvia ja ruokaa.
Ja olemme saaneet kokea siellä hienoja asioita. Noin 20-vuotias tyttö, joka ei ollut uskaltanut lähteä yksin minnekään, tuli mukaan ensin äitinsä kanssa. Muutaman viikon kuluttua hän uskalsi tulla yksin. Taas kului muutama viikko ja hän nosti katseensa ja katsoi meitä, kun puhuttelimme häntä. Parikymppinen nuorimies, joka oli vain istunut omassa huoneessaan päivät pitkät, löysi autonurkkauksessa ihmisiä, jotka ymmärsivät häntä. Tämä oli valtava ilonaihe myös hänen äidilleen.
Tässä oli vain pari esimerkkiä siitä, mitä me teemme täällä tukeaksemme ihmisiä kohti parempaa elämää. Olemme saaneet Jumalalta kutsun tähän työhön ja olen halunnut itsekin vastata siihen.
Tämä oli vain lyhyt pilkahdus hengellisen yhteisöömme ja omaankin elämääni, mutta olen iloinen, että sain jakaa sen kanssanne.
Terveisin ja kaikkea hyvää uuteen vuoteenne 2023
Afke den Hollander
First let me introduce myself: my name is Afke den Hollander and I work for the Salvation Army as a pastor in a ’corps’, a church community in the south of the Netherlands, in Brunssum/Treebeek.
I was asked to write a piece for this blog because I participated with Tiina in a conference in Manchester, where the theme was: how can you be church in the margins of society.
That is a question that always concerns me personally. But what is being a church on the margins of society? I think that the Salvation Army was, as it were, ’born’ on the margins of society. On the street in 19th century England, where poverty was enormous, where children had to work long hours in the factories for pittance wages and where women, out of desperation, turned to prostitution just to get a little food and where men often remained home unemployed. because they were too expensive to participate in the labor process. Add to that a most miserable living situation, without any form of sewerage or privacy, and you understand that life is hell, as it were.
In that hell, the founders of the Salvation Army, William and Catherine Booth came with a message of hope: there is a God, but there are also people who care about you. But they soon discovered that an empty stomach has no ears and so a church was born on the margins that fed the hungry, clothed the naked and visited the imprisoned. Exactly as described in Matthew 25.
We no longer live in the 19th century. But the need of the people is no less. The houses may be nicer and more spacious, but if there is no money to maintain or heat the house, if there is no money to buy healthy food or new clothes, then life is really not a party.
As the Salvation Army, we try to listen to the needs of the people. “What do you need?” is a central question. And then you discover that people need all sorts of things. But that it starts with attention and listening. What do you need? Sometimes that’s just that listening ear, or a sandwich or a food package, or warm shoes and a scarf. Sometimes professional help is required. We try to provide or mediate for that.
Why do we do that, why do I do that? Personally, I do this because I believe that justice should be done to all people. This means that you start from the principle that one person is not worth more than another. That we all have an equal right to a good life. We can build further on that basis of equality.
Sometimes you have to make political choices for that. But you can propagate that principle much more in your personal life.
If someone comes to our door and they don’t have money, we can help with clothes or with food. Or people can take a shower with us or get a plate of hot food. Or if there are people in this winter who have a cold house because they cannot heat the stove because of the energy prices, they are welcome to spend the day in our heated building.
But there’s more.
We have started a walk-in for people with autism in our church. To offer them a place where they can just be themselves. Where no questions are asked, where they don’t have to explain anything, where they can sit in a corner with a book or a game, but where they can also talk and laugh with each other. And drinking coffee and eating soup of course.
We see great things happening there. A girl of about 20 years old, who did not dare to go anywhere alone, came to us with her mother. After a few weeks she dared to come alone. After a few more weeks, she dared to look up and greet you when you address her. Another nice thing is that a mother who wanted to choose a jacket for her child, saw that the children’s clothing in the second chance store had not been selected and now volunteers in the children’s clothing corner on Monday. A young man of 21 who always sat in his room comes to the car corner because he meets people there who understand him. His mother is so happy with this.
These are just a few examples of what we do to help people have a good life. We do it because we want to do the work of God here on earth. He has called us for this and we, but also I personally want to respond to that call.
You have been able to have a small insight into my life, into my church. Thank you for giving me this opportunity.
With greetings best wishes for 2023,
Afke den Hollander
Samasta puusta - Ajatuksia auttamisesta 