Blogitekstit

Liisa, 83

”En enää pysty kirjoittamaan, en kortteja enkä tekstiviestejä. Mutta jäin henkiin, pystyn puhumaan ja liikkumaan. Päällimmäinen tunne on kiitollisuus, koko elämästä. Paljon on ehtinyt tapahtunut. Menin naimisiin leskimiehen kanssa, jolla oli kolme lasta. Siihen aikaan ei puhuttu uusperheistä, sitä sanaa ei tunnettu. Sitten sattui se tragedia, että nuorin lapsi kuoli tapaturmaisesti. Olin paistamassa juuri lettuja,… Jatka lukemista Liisa, 83

Oma ääni: Helena, 72

Ilo:”Pojan lapset. Mä olen pitkän aikaa aina onnellinen, kun mä käyn heillä.” Iän tuomaa muutosta:”Ei sillä lailla enää mennä, kun mä olen ollut niin rivakka liikkeissäni aina ja työnteossakin.””Ja kun nyt olen ollut 11 vuotta leskenä. Se oli mulle niin kova paikka silloin, että ajattelin, etten selviä.” Miten ikääntyneet pitäisi huomioida paremmin?”Pitää huomioida kaikki ihmisen… Jatka lukemista Oma ääni: Helena, 72

Antero, 94

”Vanheneminen … ei se oikeastaan tunnu mitenkään erikoiselta. Aika vain kuluu nopeammin. Olen ajatellut paljon elämääni. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen, toisaalta tyytymätön. Tekisin joitakin asioita toisin. Mutta tein silloin parhaani mukaan, sen tiedon varassa, joka minulla oli silloin. Tiedän nyt enemmän. Tapio Rautavaara lauloi: ´Päivääkään en vaihtaisi pois´, mutta minä vaihtaisin kyllä monta päivää. Jos… Jatka lukemista Antero, 94

Samalla penkillä

Kun reilu neljä vuotta sitten muutin Barcelonaan, niin tuijotin terassilta aukeavaa näkymää Välimerelle ja mietin, miten erilainen oli minun matkani Espanjaan kuin monella afrikkalaisella. Kuinka lähtökohtamme olivat perustavanlaatuisesti ja niin muuttumattomasti erilaiset, kuinka minun olemiseni kotona vauvan kanssa oli aivan erilaista kuin äidin, joka oli tullut laittomana siirtolaisena ja kuinka samanlaisia asioita me sittenkin etsimme:… Jatka lukemista Samalla penkillä

Yhteishengellä parrasvaloissa

Näin kesän korvalla alan usein muistella entistä, rakasta harrastustani, harrastajakesäteatteria. Olen aina ollut teatterissakävijä ja musiikin ystävä, mutta enpä olisi koskaan uskonut, että neljää kesää kesäteatterissa on niin valtava kokemus, että siitä riittää muistelemista vuosikausiksi eteenpäin. Huomasin kesäpaikkakuntamme lehdessä ilmoituksen, että paikallinen harrastajateatteri tekee seuraavaksi kesäksi kesäteatteriin musikaalin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teoksesta. Sama… Jatka lukemista Yhteishengellä parrasvaloissa

Posti toi kirjeen

Postiluukkuun tipahtaa nykyään muutamia sanomalehtiä ja aikakauslehtiä oikeastaan vain keskiviikkoisin tai torstaisin. Muina päivinä mahdollinen posti onkin enimmäkseen A5- kokoisia kirjekuoria, joissa on sisällä lasku. Niin sinäkin päivänä, jolloin saalis oli vain yksi laskun kokoinen kirje. Mutta ei se ollutkaan lasku, vaan kirje entiseltä työtoveriltani Marjalta, jonka lähdöstä työyhteisöstä on kulunut jo yli 30 vuotta.… Jatka lukemista Posti toi kirjeen

Teetä ja karjalanpiirakoita

Tänä vuonna paastoruokani on karjalanpiirakka. Suurin syypää siihen on kollegani Auli Kekoni, joka käynnisti facebookissa karjalanpiirakkaprojektin yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Kaulimestahan se lähti, ja tuhannen piirakan tavoite on pian täynnä. Minäkin ostin niitä pussillisen – ja hätkähdin: ne maistuivat aivan äitini piirakoilta! Makumuistot painuvat jonnekin mielen peruskallioon.  Äitini oli – Aulin tavoin – kotoisin Savosta, ja isossa… Jatka lukemista Teetä ja karjalanpiirakoita

Paastonaikana

Pidän makeasta. Monenlaiset leivonnaiset, keksit ja muut herkut maistuvat minulle vähän liian hyvin. Herkuttelen välillä jopa siinä määrin, ettei se ole terveellistä minulle. Niinpä olenkin jo vuosia pitänyt paastonaikana sokeripaastoa. Silloin syön muuten ihan tavallisesti, mutta jätän herkut pois ja vierotan itseni sokerinautinnosta. Hyvissä ajoin ennen paastoa, ehkä jo tammikuusta, aloitan valmistautumisen henkisesti herkuttomuuteen. Alkuun… Jatka lukemista Paastonaikana

Iltavuorossa ostareilla

Torstai: Puhelin piippaa: Nähdäänkö huomenna Liidossa 16.30? Vastaan: Joo, sopii mulle hyvin. Nähdään. Perjantai: Nuorten monitoimitila Liito on Vantaan kaupungin tila, joka kokoaa yhteen lasten ja nuorten kanssa toimivia tahoja. Siellä majaansa pitävät myös Nuorisotyö raiteilla- hankkeen nuorisotyöntekijät, joiden kanssa minulla on ilo tehdä yhteistyötä.  Nuorisotyö raiteilla -hankkeen tavoitteena on joustavasti liikkuvan, toimivan ja nopean vuorovaikutuksen… Jatka lukemista Iltavuorossa ostareilla

Olisiko jo lupa hellittää?

Muutama viikko sitten menehtyneen kirjailija Sinikka Nopolan suunnitelmissa oli uusi kirja, jonka työnimenä oli Pätevä ihminen. Kustantaja ehti jo mainostaa sitä ennalta ja kertoa sisällöstä, jossa kirjailija kyselee ”miksi varttuneeseen ikään ehtinyt henkilö pompahtaa pystyyn antamaan bussissa paikkansa? Miksi hän kohtelee itseään kuin pikkulasta, jolla on nukkumaanmenoajat? Kuka hänet on huijannut kunnolliseksi, alati päteväksi?” Kuvittelin… Jatka lukemista Olisiko jo lupa hellittää?

Lataa…

Something went wrong. Please refresh the page and/or try again.


Seuraa blogiamme

Tilaa uudet kirjoitukset suoraan sähköpostiisi