Blogitekstit

Sandra, 76

Synnyin Afganistanin maaseudulla tavalliseen maanviljelijäperheeseen. Viljasatomme oli täysin riippuvainen sateesta, jota saatiin vain harvoin. Läheisessä kaupungissa oli sekä ala- että yläasteen koulu, mutta ne olivat vain pojille. Jos poika halusi mennä lukioon, hänen oli lähdettävä 700 kilometrin päähän pääkaupunkiin. Minä en päässyt kouluun ollenkaan. Elämä oli kotiseudulla vaikeaa, mutta oli iloakin, sillä ympärillä oli aina… Jatka lukemista Sandra, 76

Oma ääni: Nina, 86

Tämä aika elämästä:Minua ei sinänsä vaivaa se, että minä olen yksin, jos siellä viihtyisi siinä asunnossa. Mulla on ollut semmoinen sanonta jo vuosikymmeniä, että kun mä olen yksin, mä olen aina hyvässä seurassa. Ikä:En mä kyllä ainakaan niin vanhaksi tunne kuin mä olen. Mua aivan ihmetyttää se, että onko mulla tosiaan 86 vuotta ikää. Iän… Jatka lukemista Oma ääni: Nina, 86

Lea, 90

”Lapsena tein paljon isän kanssa töitä yhdessä: syötin viljaa puimakoneeseen, olin kaatamassa tukkeja, tein puusaaveja. Ja ompelin paljon, ensin kaikki nukenvaatteet, sitten omani. 14-vuotiaana tein itselleni kengät isän sarkahousuista, kolminkertaiset tallukkaat, joihin suutari antoi lestin. Hän ei kuitenkaan meinannut sitten uskoa, että minä olin itse ne ommellut. Ompelin isän kanssa miesten turkkeja, niissä oli paljon… Jatka lukemista Lea, 90

Oma ääni: Kari, 75

Ilo:Muutamia oikein hyviä ystäviä. Se, että voi olla avuksi toisille vapaaehtoistyössä. Lapset ja lapsenlapsi. Iän tuomaa muutosta:Sairauksia, mutta niiden kanssa on elettävä.Eläkkeen myötä tulot putosi roimasti. Se on ehkä ollut suurin haaste. Miten ikääntyneet pitäisi huomioida paremmin:Paljon enemmän pitäisi huomioida, jos ajattelee esimerkiksi vanhusten hoitoa hoitolaitoksissa. Hyvää ikääntymisessä:Uusia ystäviä on saanut vielä. Ja kaikin puolin… Jatka lukemista Oma ääni: Kari, 75

Liisa, 83

”En enää pysty kirjoittamaan, en kortteja enkä tekstiviestejä. Mutta jäin henkiin, pystyn puhumaan ja liikkumaan. Päällimmäinen tunne on kiitollisuus, koko elämästä. Paljon on ehtinyt tapahtunut. Menin naimisiin leskimiehen kanssa, jolla oli kolme lasta. Siihen aikaan ei puhuttu uusperheistä, sitä sanaa ei tunnettu. Sitten sattui se tragedia, että nuorin lapsi kuoli tapaturmaisesti. Olin paistamassa juuri lettuja,… Jatka lukemista Liisa, 83

Oma ääni: Helena, 72

Ilo:”Pojan lapset. Mä olen pitkän aikaa aina onnellinen, kun mä käyn heillä.” Iän tuomaa muutosta:”Ei sillä lailla enää mennä, kun mä olen ollut niin rivakka liikkeissäni aina ja työnteossakin.””Ja kun nyt olen ollut 11 vuotta leskenä. Se oli mulle niin kova paikka silloin, että ajattelin, etten selviä.” Miten ikääntyneet pitäisi huomioida paremmin?”Pitää huomioida kaikki ihmisen… Jatka lukemista Oma ääni: Helena, 72

Antero, 94

”Vanheneminen … ei se oikeastaan tunnu mitenkään erikoiselta. Aika vain kuluu nopeammin. Olen ajatellut paljon elämääni. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen, toisaalta tyytymätön. Tekisin joitakin asioita toisin. Mutta tein silloin parhaani mukaan, sen tiedon varassa, joka minulla oli silloin. Tiedän nyt enemmän. Tapio Rautavaara lauloi: ´Päivääkään en vaihtaisi pois´, mutta minä vaihtaisin kyllä monta päivää. Jos… Jatka lukemista Antero, 94

Samalla penkillä

Kun reilu neljä vuotta sitten muutin Barcelonaan, niin tuijotin terassilta aukeavaa näkymää Välimerelle ja mietin, miten erilainen oli minun matkani Espanjaan kuin monella afrikkalaisella. Kuinka lähtökohtamme olivat perustavanlaatuisesti ja niin muuttumattomasti erilaiset, kuinka minun olemiseni kotona vauvan kanssa oli aivan erilaista kuin äidin, joka oli tullut laittomana siirtolaisena ja kuinka samanlaisia asioita me sittenkin etsimme:… Jatka lukemista Samalla penkillä

Yhteishengellä parrasvaloissa

Näin kesän korvalla alan usein muistella entistä, rakasta harrastustani, harrastajakesäteatteria. Olen aina ollut teatterissakävijä ja musiikin ystävä, mutta enpä olisi koskaan uskonut, että neljää kesää kesäteatterissa on niin valtava kokemus, että siitä riittää muistelemista vuosikausiksi eteenpäin. Huomasin kesäpaikkakuntamme lehdessä ilmoituksen, että paikallinen harrastajateatteri tekee seuraavaksi kesäksi kesäteatteriin musikaalin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teoksesta. Sama… Jatka lukemista Yhteishengellä parrasvaloissa

Posti toi kirjeen

Postiluukkuun tipahtaa nykyään muutamia sanomalehtiä ja aikakauslehtiä oikeastaan vain keskiviikkoisin tai torstaisin. Muina päivinä mahdollinen posti onkin enimmäkseen A5- kokoisia kirjekuoria, joissa on sisällä lasku. Niin sinäkin päivänä, jolloin saalis oli vain yksi laskun kokoinen kirje. Mutta ei se ollutkaan lasku, vaan kirje entiseltä työtoveriltani Marjalta, jonka lähdöstä työyhteisöstä on kulunut jo yli 30 vuotta.… Jatka lukemista Posti toi kirjeen

Lataa…

Something went wrong. Please refresh the page and/or try again.


Seuraa blogiamme

Tilaa uudet kirjoitukset suoraan sähköpostiisi