Blogitekstit

Posti toi kirjeen

Postiluukkuun tipahtaa nykyään muutamia sanomalehtiä ja aikakauslehtiä oikeastaan vain keskiviikkoisin tai torstaisin. Muina päivinä mahdollinen posti onkin enimmäkseen A5- kokoisia kirjekuoria, joissa on sisällä lasku. Niin sinäkin päivänä, jolloin saalis oli vain yksi laskun kokoinen kirje. Mutta ei se ollutkaan lasku, vaan kirje entiseltä työtoveriltani Marjalta, jonka lähdöstä työyhteisöstä on kulunut jo yli 30 vuotta.… Jatka lukemista Posti toi kirjeen

Teetä ja karjalanpiirakoita

Tänä vuonna paastoruokani on karjalanpiirakka. Suurin syypää siihen on kollegani Auli Kekoni, joka käynnisti facebookissa karjalanpiirakkaprojektin yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Kaulimestahan se lähti, ja tuhannen piirakan tavoite on pian täynnä. Minäkin ostin niitä pussillisen – ja hätkähdin: ne maistuivat aivan äitini piirakoilta! Makumuistot painuvat jonnekin mielen peruskallioon.  Äitini oli – Aulin tavoin – kotoisin Savosta, ja isossa… Jatka lukemista Teetä ja karjalanpiirakoita

Paastonaikana

Pidän makeasta. Monenlaiset leivonnaiset, keksit ja muut herkut maistuvat minulle vähän liian hyvin. Herkuttelen välillä jopa siinä määrin, ettei se ole terveellistä minulle. Niinpä olenkin jo vuosia pitänyt paastonaikana sokeripaastoa. Silloin syön muuten ihan tavallisesti, mutta jätän herkut pois ja vierotan itseni sokerinautinnosta. Hyvissä ajoin ennen paastoa, ehkä jo tammikuusta, aloitan valmistautumisen henkisesti herkuttomuuteen. Alkuun… Jatka lukemista Paastonaikana

Iltavuorossa ostareilla

Torstai: Puhelin piippaa: Nähdäänkö huomenna Liidossa 16.30? Vastaan: Joo, sopii mulle hyvin. Nähdään. Perjantai: Nuorten monitoimitila Liito on Vantaan kaupungin tila, joka kokoaa yhteen lasten ja nuorten kanssa toimivia tahoja. Siellä majaansa pitävät myös Nuorisotyö raiteilla- hankkeen nuorisotyöntekijät, joiden kanssa minulla on ilo tehdä yhteistyötä.  Nuorisotyö raiteilla -hankkeen tavoitteena on joustavasti liikkuvan, toimivan ja nopean vuorovaikutuksen… Jatka lukemista Iltavuorossa ostareilla

Olisiko jo lupa hellittää?

Muutama viikko sitten menehtyneen kirjailija Sinikka Nopolan suunnitelmissa oli uusi kirja, jonka työnimenä oli Pätevä ihminen. Kustantaja ehti jo mainostaa sitä ennalta ja kertoa sisällöstä, jossa kirjailija kyselee ”miksi varttuneeseen ikään ehtinyt henkilö pompahtaa pystyyn antamaan bussissa paikkansa? Miksi hän kohtelee itseään kuin pikkulasta, jolla on nukkumaanmenoajat? Kuka hänet on huijannut kunnolliseksi, alati päteväksi?” Kuvittelin… Jatka lukemista Olisiko jo lupa hellittää?

Kuinka paljon on riittävästi?

Viime jouluaattona joulupöydässämme oli kolme ihmistä. Iäkkäät vanhempani – äiti 86 v. ja isä viittä vaille 90 v. – ja minä. Ensimmäistä kertaa 50 vuoteen. Sattuneesta syystä joulupöytään ei tullut sisarusteni perheitä eikä heidän perheitään. Vietimme joulun kolmistaan.  Siihen käytännössä kiteytyi muutama viime vuosi, jonka aikana olen yhä enemmän ja enemmän alkanut huolehtia vanhemmistani. Toki… Jatka lukemista Kuinka paljon on riittävästi?

Yhteisöllisyyttä yhteisvoimin

Viisi vuotta on Vantaalla kehitetty ruoka-apua yhteisölliseen suuntaan. Tuloksena syntyi Vantaan kaupungin ja Vantaan seurakuntien yhdessä ideoima vantaalainen ruoka-avun malli. Olemme viime vuosina saaneet yhdessä myös tunnustusta työstämme. Viisitoista kuntaa Suomessa (mm. Helsinki) on ryhtynyt kehittämään omaa ruoka-apuaan tämän mallin innoittamana. Yhteisen pöydän verkosto on kasvanut viidessä vuodessa paljon. Siihen kuuluu kaupungin, seurakuntien ja järjestöjen monimuotoisia… Jatka lukemista Yhteisöllisyyttä yhteisvoimin

Pieni pala taivasta

Ystävättäreni oli ruokakaupan kassajonossa. Taisi olla ruuhka-aika, koska kassajono oli kasvanut pitkäksi. Ystävättäreni seurasi kauempaa jonosta, kuinka mummo kassalla yritti maksaa ostoksiaan. Mummon pankkikortti ei useasta yrityksestä huolimatta suostunut toimimaan, liekö pin-koodi hävinnyt mielestä juuri sillä hetkellä, kun se pitäisi muistaa. Ihmiset jonossa alkoivat huokailla, ärsyyntyä ja liikehtiä hermostuneesti: Voi mummo, koita nyt selvitä siitä,… Jatka lukemista Pieni pala taivasta

Verkossa

”Sori mä tipuin, mikki on nyt kiinni, voitko puhua lujempaa, tää yhteys pykii, pidetään kuva auki vain kun puhutaan”. Onko tutun oloista? Nuo lauseet ovat tulleet kovin tutuiksi viimeisen puolen vuoden aikana. Enpä olisi uskonut vuosi sitten, että työntekemiseni välittyy monikansallisen Microsoftin teams alustan kautta.  Pandemian aikana lähes koko tekemäni terapiatyö on mennyt läppärin taakse.… Jatka lukemista Verkossa

Sylttytehtaalla

Luin joulun alla Hesarista toimittaja Anna-Stina Nykäsen ja arkkipiispa Tapio Luoman keskustelun. Jutun nimi oli ”Nyt nostetaan Jeesus pöydälle”. Toimittaja oli tuonut mukanaan kipsistä tehdyn Jeesus-patsaan. Se oli hyvä aloitus, päästiin suoraan asiaan. Kenen ääntä kirkossa kuullaan? Tuo pöydälle asetettu kipsi-Jeesus, katse suunnattuna alaviistoon, kämmenet auki ja kädet hiukan irti lantiosta, näyttää ylevältä, lempeältä ja… Jatka lukemista Sylttytehtaalla

Lataa…

Something went wrong. Please refresh the page and/or try again.


Seuraa blogiamme

Tilaa uudet kirjoitukset suoraan sähköpostiisi