Blogitekstit

Vanhukset katosivat ruokajonoista pääkaupunkiseudulla – vaan miten kävikään Vantaankoskella?

Kirkko ja kaupunki (19.4.22) kirjoitti, kuinka korona-aika on vähentänyt ruoka-apua hakevien vanhusten määrää pääkaupunkiseudun ruokajakeluissa. Meidän kokemuksemme on toisenlainen: korona-aika sai ikäihmiset liikkeelle! Jaoimme jo ennen koronaa seurakuntamme diakoniapäivystyksissä jonkin verran  hävikkiruokaa. Yli 80-vuotiaita avunhakijoita oli kuitenkin hyvin vähän. Meillä kävi sen sijaan juuri eläkkeelle jääneitä, joilla menot ja velat olivat yhä samat kuin työelämässä… Jatka lukemista Vanhukset katosivat ruokajonoista pääkaupunkiseudulla – vaan miten kävikään Vantaankoskella?

Miksi minä – entä muut?

Vuosia sitten olin 7-vuotiaan tyttäreni ja muutaman naisystäväni kanssa lomamatkalla Pohjois-Kyproksella. Kun paluupäivä koitti, alkoi tulla huolestuttavia uutisia ja lopulta varma tieto, että meitä 160 suomalaista noutamaan tullut kone – sama, jolla olimme tulleet – oli huonoissa sääoloissa syöksynyt vuoristoon vain parikymmentä kilometriä ennen kenttää. Kaikki koneessa olleet, yhteensä 15 henkeä, olivat menehtyneet. Monien kasvot… Jatka lukemista Miksi minä – entä muut?

Armon Jumala on auttamisessa läsnä

Avustustyö on hyvin arvostettua joka puolella maailmaa ja varsinkin länsimaissa. Muualla maailmassa se on myös kirkon tärkeää toimintaa. Miksi avustustyötä länsimaisissa yhteiskunnissa arvostetaan niin paljon? Ehkä se johtuu siitä, että ihmiset näkevät ja seuraavat maailman uutisia, joissa on jatkuvasti esillä ihmiskunnan kriisit ja nälänhätä. He miettivät omaa rooliaan maailman hädässä, ja myös sitä, että perinteisesti… Jatka lukemista Armon Jumala on auttamisessa läsnä

Sandra, 76

Synnyin Afganistanin maaseudulla tavalliseen maanviljelijäperheeseen. Viljasatomme oli täysin riippuvainen sateesta, jota saatiin vain harvoin. Läheisessä kaupungissa oli sekä ala- että yläasteen koulu, mutta ne olivat vain pojille. Jos poika halusi mennä lukioon, hänen oli lähdettävä 700 kilometrin päähän pääkaupunkiin. Minä en päässyt kouluun ollenkaan. Elämä oli kotiseudulla vaikeaa, mutta oli iloakin, sillä ympärillä oli aina… Jatka lukemista Sandra, 76

Oma ääni: Nina, 86

Tämä aika elämästä:Minua ei sinänsä vaivaa se, että minä olen yksin, jos siellä viihtyisi siinä asunnossa. Mulla on ollut semmoinen sanonta jo vuosikymmeniä, että kun mä olen yksin, mä olen aina hyvässä seurassa. Ikä:En mä kyllä ainakaan niin vanhaksi tunne kuin mä olen. Mua aivan ihmetyttää se, että onko mulla tosiaan 86 vuotta ikää. Iän… Jatka lukemista Oma ääni: Nina, 86

Lea, 90

”Lapsena tein paljon isän kanssa töitä yhdessä: syötin viljaa puimakoneeseen, olin kaatamassa tukkeja, tein puusaaveja. Ja ompelin paljon, ensin kaikki nukenvaatteet, sitten omani. 14-vuotiaana tein itselleni kengät isän sarkahousuista, kolminkertaiset tallukkaat, joihin suutari antoi lestin. Hän ei kuitenkaan meinannut sitten uskoa, että minä olin itse ne ommellut. Ompelin isän kanssa miesten turkkeja, niissä oli paljon… Jatka lukemista Lea, 90

Oma ääni: Kari, 75

Ilo:Muutamia oikein hyviä ystäviä. Se, että voi olla avuksi toisille vapaaehtoistyössä. Lapset ja lapsenlapsi. Iän tuomaa muutosta:Sairauksia, mutta niiden kanssa on elettävä.Eläkkeen myötä tulot putosi roimasti. Se on ehkä ollut suurin haaste. Miten ikääntyneet pitäisi huomioida paremmin:Paljon enemmän pitäisi huomioida, jos ajattelee esimerkiksi vanhusten hoitoa hoitolaitoksissa. Hyvää ikääntymisessä:Uusia ystäviä on saanut vielä. Ja kaikin puolin… Jatka lukemista Oma ääni: Kari, 75

Liisa, 83

”En enää pysty kirjoittamaan, en kortteja enkä tekstiviestejä. Mutta jäin henkiin, pystyn puhumaan ja liikkumaan. Päällimmäinen tunne on kiitollisuus, koko elämästä. Paljon on ehtinyt tapahtunut. Menin naimisiin leskimiehen kanssa, jolla oli kolme lasta. Siihen aikaan ei puhuttu uusperheistä, sitä sanaa ei tunnettu. Sitten sattui se tragedia, että nuorin lapsi kuoli tapaturmaisesti. Olin paistamassa juuri lettuja,… Jatka lukemista Liisa, 83

Oma ääni: Helena, 72

Ilo:”Pojan lapset. Mä olen pitkän aikaa aina onnellinen, kun mä käyn heillä.” Iän tuomaa muutosta:”Ei sillä lailla enää mennä, kun mä olen ollut niin rivakka liikkeissäni aina ja työnteossakin.””Ja kun nyt olen ollut 11 vuotta leskenä. Se oli mulle niin kova paikka silloin, että ajattelin, etten selviä.” Miten ikääntyneet pitäisi huomioida paremmin?”Pitää huomioida kaikki ihmisen… Jatka lukemista Oma ääni: Helena, 72

Antero, 94

”Vanheneminen … ei se oikeastaan tunnu mitenkään erikoiselta. Aika vain kuluu nopeammin. Olen ajatellut paljon elämääni. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen, toisaalta tyytymätön. Tekisin joitakin asioita toisin. Mutta tein silloin parhaani mukaan, sen tiedon varassa, joka minulla oli silloin. Tiedän nyt enemmän. Tapio Rautavaara lauloi: ´Päivääkään en vaihtaisi pois´, mutta minä vaihtaisin kyllä monta päivää. Jos… Jatka lukemista Antero, 94

Lataa…

Something went wrong. Please refresh the page and/or try again.


Seuraa blogiamme

Tilaa uudet kirjoitukset suoraan sähköpostiisi