Synnyin Afganistanin maaseudulla tavalliseen maanviljelijäperheeseen. Viljasatomme oli täysin riippuvainen sateesta, jota saatiin vain harvoin. Läheisessä kaupungissa oli sekä ala- että yläasteen koulu, mutta ne olivat vain pojille. Jos poika halusi mennä lukioon, hänen oli lähdettävä 700 kilometrin päähän pääkaupunkiin. Minä en päässyt kouluun ollenkaan.
Elämä oli kotiseudulla vaikeaa, mutta oli iloakin, sillä ympärillä oli aina perhettä. Perhe on tärkeä. Kylässämme naiset ja miehet, tytöt ja pojat tekivät töitä yhdessä. Nuorilla oli omia juttujaan. Juhlissa naiset ja miehet asettuivat huoneen vastakkaisille puolille ja lauloivat kilpaa.
Muutimme Suomeen kaksikymmentäyksi vuotta sitten. Sitä edelsi yhdeksän vuotta Pakistanissa, jonne olimme paenneet. Mieheni oli ollut mukana politiikassa, siksi oli lähdettävä. Pakistanissakin saimme pelätä. Vasta kun istuimme lentokoneessa matkalla Suomeen, pelko alkoi hellittää.
En osaa lukea enkä kirjoittaa omalla äidinkielelläni, mutta Suomessa olen oppinut kirjoittamaan nimeni, osoitteeni ja lasteni nimet. Tunnen myös kaikki numerot.
Minulla on kuusi lasta. Yksi lapsista kuoli 30-vuotiaana, enkä ole siitä surusta toipunut. Sen jälkeen uuden oppiminen on ollut hankalaa. Muistini ei pelaa niin kuin ennen.
Kaipaan Afganistanissa asuvia sisaruksiani. Ja nyt koronan aikana olen kaivannut kovasti myös suomalaisia ystäviäni, joita olen täällä saanut.
Olemme saaneet kaikki kuusi lastamme koulutettua. Lastenlapsilleni olen sanonut, että opiskelkaa ahkerasti, sillä teillä on siihen nyt mahdollisuus. Olkaa ahkeria ja yritteliäitä ja kaikille ystävällisiä.
Kymmenen vuotta sitten kotiseudulleni perustettiin ala-aste myös tytöille. Alueella, jossa on sodittu 43 vuotta, kehitys menee hitaasti eteenpäin. Nyt tytöiltä on taas estetty koulunkäynti. Koska koulun ovet taas avautuvat heille, en tiedä, mutta ilman tyttöjen kouluttamista kotimaallani ei ole toivoa.
(Kuvassa olevaa paikallista käsityötä käytetään kuumana päivänä viuhkan tapaan)
haastatteli tulkin välityksellä Tiina László
Samasta puusta - Ajatuksia auttamisesta 